Lumi verhosi minut

28.02.2019

Yhtenä Jäniksen Jäljen toiminnan perusajatuksista on kannustaa ja inspiroida ihmisiä kirjoittamaan tarinoita ja jakamaan omia tekstejään. Olemme kuluneiden kuukausien aikana jututtaneet monia kirjoittamisesta innostuneita ihmisiä, joiden tarinat tekstien takaa ovat olleet toinen toistaan mielenkiintoisempia. Yksi kirjoittaa, koska elää tarinoista, eikä osaa olla kirjoittamattakaan, toinen tahtoo siitä itselleen ammatin, kolmas purkaa ahdistustaan ja neljäs etsii ulospääsyä rutiinien ja velvollisuuksien täyttämästä arjesta.

Blogissamme tahdomme tarjota kaikille ihmisille mahdollisuuden jakaa omia tekstejään ja tarinoitaan muille. Tämänkertaisessa blogissamme jaamme otteita juttutuokiosta yhden innokkaan kirjoittajan kanssa sekä julkaisemme häneltä runon. Hän ei tahdo esiintyä jutussa omalla nimellään, joten hänen pyynnöstään käytämme nimeä "Punainen sateenvarjo".

Vuoropuhelussa käytämme lyhennettä "Ps" (Punainen sateenvarjo) sekä "JJ" (Jäniksen Jälki).

JJ: Olet kertonut kirjoittavasi paljon runoja ja novelleja. Miten pitkään olet kirjoittanut ja mikä alun perin on inspiroinut sinua kirjoittamaan?

Ps: Olen kirjoittanut runoja melkein vuoden. Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta niin kirjoitan niiden tuntemuksista runoja. Yhteen runooni esimerkiksi sain idean, kun katsoin ikkunasta ja sain idean talven puhtaudesta ja seesteisyydestä sekä omista tuntemuksistani, miten haluan olla vapaa. Idea kertomukseen tuli omista kouluajoista, jolloin kärsin yksinäisyydestä ja sairastuin ekan kerran.

JJ: Mikä on saanut sinut kirjoittamaan masennuksen keskellä? Onko kirjoittamisesta ollut apua toipumisessa? Näetkö, että kirjoittamista voisi käyttää eheyttävänä ja terapeuttisena työkaluna?

Ps: Sairastin masennusta ekan kerran lukiossa, mutta sitä ei vielä silloin diagnosoitu. Se diagnosoitiin kaksi vuotta sitten, jolloin päädyin osastolle ekan kerran. Kirjoitin joskus teininä päiväkirjaa ja fanficcejä, ja runoja rupesin kirjoittamaan opiskellessani. Kirjoitin silloin haikua ja tankaa, ja runojen kirjoittamisen aloitin uudelleen viime vuonna. Kyllä se on terapeuttista työtä. Siinä tunnistaa omia tunteitaan ja miten näkee maailman.

JJ: Onko kirjoittaminen sinulle helppoa? Miten ja mistä runosi syntyvät?

Ps: Runot syntyvät sisäisestä maailmastani: mitä näen, kuulen, tunnen ja maistan. Miten tulkitsen eri tunteet. Minulla on myös Asperger niin se vaikuttaa, miten näen maailman. Kirjoitan runoja ja novelleja ymmärtääkseni itseäni ja sitä, miten se mitä koen vaikuttaa kirjoituksiini. Kirjoitan runoja sen perusteella mitä näen ja millaista musiikkia kuuntelen. Sitä on vaikea selittää. Voin lähettää teille runoni.

JJ: Se olisi hienoa, kiitos!

Ps: Tässä runoni "Lumi verhosi minut". Iloisia lukuhetkiä 😊 Terveisin, Punainen sateenvarjo


Lumi verhosi minut

Lumi verhosi minut

Kuin peitto

Tuuletti pois harmini

Olin paljas

Alaston

Vapaa murheista ja synnistä

En tuntenut ahdistusta

En surua tai ikävää

Lumi tyydytti minut

Kuin hellä kosketus

Juoksin vapaana kuin villihevonen

Kahleeni olivat murtuneet

Taakka haihtunut kuin höyry

Ihanan viileä ilma

Tarjosi

Mitä halusin

Halusin mielen tyynen

Sydänlyönnit rauhalliset

Sisällä ei myrkkyä

Ei saasteita

Ei pimeyttä

Sininen taivas katsoi minuun

Ja soi hymynsä

Kerrankin sain nauttia elämästä

Lumisade lennätti minut

Kauas paikkaan uuteen

Ilman mukana menin

Kuin lehti

Mikään ei pelottanut

Tuska ei viiltänyt

Haavani olivat kadonneet

Kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan

Auringonlaskuun kuljin

Uuteen kotiini

En enää ollut masentunut

Valo lumosi minut

Kuin ihme

Säteiden tanssi

Hypin taivaanrannalla

Kuin iloinen lapsi

Sisäinen minäni kaivautui esiin

Hän oli kaunis

Hän tarjosi kättään

Ja veti minut syleilyyn

Ei vihaa

Ei epätoivoa

Vain seesteisyys

Tyhjyys

Rohkein mielin

Lähdin