Huhtikuun satu: Hyvää yötä, ystävä!

30.04.2019

Olipa kerran pörröinen orava,                                                                                joka kuusen latvassa teki unta,                                                                              Ja maailman pienin oli se orava,                                                                          jota tuuditti hellästi äiti-kulta.

Keväinen ilta jo painui hämärään,                                                                            uneen vaipui koko metsä.                                                                                    Vaan orava säpsähti kauhuun, hätään :                                                                Nyt täytyy rientää, matka tehdä!

-Olen unohtanut jotain tärkeää!                                                                             Nyt särkee pää, pitää ennättää.                                                                               En uneen voi mä lentääkään,                                                                               vielä on jäljellä tehtävä tää.

 
Niin orava riensi halki metsän ja pellon,                                                                  juoksi kilpaa kanssa ajan ja kellon.                                                                        Ohitti meren ja kaupungin,                                                                                      ihmisten juhlat ja laulunkin.

 
Pysähtyä ei saa, on matkaa vielä jäljellä,                                                              pienet on jalat maailman pienimmällä.                                                                Hidastaa ei saa, on seurattava jälkiä,                                                                   ja palkitaan sut lahjalla sievimmällä.

-Olen unohtanut jotain tärkeää!                                                                               Nyt särkee pää, pitää ennättää.                                                                               En uneen voi mä lentääkään,                                                                              Vielä on jäljellä tehtävä tää.

Orava ohitti sammakon,                                                                                           joka uiskenteli iloisena suossa.                                                                            -En ehdi mä leikkiä kanssa sun,                                                                              Nyt pitää vaan vilkkaasti juosta! 


Ohitti myös suloisen metsäpupun,                                                                    joka tanssahteli loisteessa kuun.                                                                           -En ehdi mä juhlia mukana sun,                                                                             Ei tästä muuten mitään tuu! 


Olen unohtanut jotain tärkeää!                                                                                Nyt särkee pää, pitää ennättää.                                                                              En uneen voi mä lentääkään,                                                                                  Vielä on jäljellä tehtävä tää.

Niin lähestyi luolaa se orava,                                                                                  Oli koti jo jossain kaukana.                                                                                      Nyt aivan hiljaa on oltava                                                                                        ja pimeään yksin laukattava. 


Vaan lensi vierelle mustavaris,                                                                               Joka oravan korvaan raakkui:                                                                                -Noin pieni ei tuonne vielä ole valmis!                                                                     Susta tehdään saalis, juokse karkuun! 


Pimeässä vaanii peto,                                                                                              Siis pakoon jo lähde täält!                                                                                       -Voi varis, pelokas en oo!                                                                                Olen unohtanut jotain tärkeää!

Niin astui luolaan se maailman pienin                                                                    ja katosi sinne uumeniin                                                                                          Kun pimeästä kuului hengitys, niin tiesi                                                                  se pieni jo perille tulleensa siis:

Nurkassa nukkui maailman suurin,                                                                          Valtava ruho ja sikeä uni.                                                                                      Peitti se koollaan myös seinän ja muurin                                                          Metsien peto, pelätty Susi. 


-Olen unohtanut jotain tärkeää!                                                                              Sun on herättävä, tulin metsästä tähän.                                                                  En uneen voinut mä lentääkään,                                                                            Vielä oli jäljellä tehtävä tää:


Hyvää yötä, ystävä.                                                                                          Halusin vain sanoa, siks tulin nyt tähän.

 
Käpertyi orava suden kylkeen,                                                                                Ja avasi silmänsä peto.                                                                                 Hymyyn kääntyi sen suu, ja ylpee                                                                        oli ystävästään, mikä kaunis teko!

-Hyvää yötä ystävä, riennä nyt kotiin,                                                      huomenna taas tavataan.                                                                                  Enää ei kylmäkään, sydämeeni sopii                                                                    nuo sanat ja vielä me halataan!

Niin lähti kotiin maailman pienin                                                                               ja äitinsä syliin sai nukahtaa. 

Ja maailman suurin on luolassa vielki,                                                                  Se ystäväänsä rakastaa uskaltaa.

Jos unohdat jotain tärkeää,                                                                                  Ja särkee pää, pitää ennättää!                                                                                Et uneen voi sä lentääkään,                                                                                  Siis muista aina tehtävä tää:

Hyvää yötä, ystävä.